Ilmari Käihkön kaunistelematon Sotilaan päiväkirja08.03.2024
Sotatieteilijä Ilmari Käihkö kuvaa uutuusteoksessaan Sotilaan päiväkirja: Kuinka rauhanturvaaminen muuttui kriisinhallinnaksi nuorten sotilaiden etulinjan todellisuutta Darfurin konfliktiin liittyneessä YK:n rauhanturvaoperaatiossa Tšadissa vuonna 2009. Rauhanturvaajana palvelleen Käihkön päiväkirjamerkinnät kertovat kovien olosuhteiden lisäksi rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan murroksesta sekä asenteista, jotka eivät olleet Suomen valtion ajamien arvojen mukaisia. Ilmari Käihkön omakohtaiset havainnot neljän kuukauden palvelusjaksolta ja laajat haastattelut yhdistyvät Sotilaan päiväkirja -teoksessa sotatieteelliseen tutkimukseen. Sotilasjoukkonsa kokemusten kautta Käihkö analysoi murroskohtaa, jossa rauhanturvaaminen muuttui sotilaallisemmaksi kriisinhallinnaksi. ”Perinteisessä rauhanturvaamisessa sotilaat asettuivat kahden tulitaukosopimuksen solmineen valtion väliselle rajalinjalle näyttämään kansainvälisen yhteisön läsnäoloa. Rauhanturvaamisen muuttuessa kriisinhallinnaksi esimerkiksi Balkanilla kansainväliset joukot alkoivat puuttua valtioiden sisäisiin konflikteihin. Afganistanissa sotivat osapuolet pyrkivät aiheuttamaan toisilleen tappioita, ja myös suomalaiset sotilaat käyttivät väkivaltaa tilanteissa, joissa sitä oli vaikea tulkita itsepuolustukseksi. Ruohonjuuritasolla rauhanturvaamisen murroksessa olikin viime kädessä uutta lähinnä joukkojemme aktiivisempi sotilaallinen toiminta”, Käihkö kuvaa. Sotilaallinen koulutus ja siitä ammennettu sotilaan ideaali osoittautuivat Tšadin kokemusten perusteella kriisinhallinnassa kohdattavien ei-sotilaallisten ilmiöiden kohdalla riittämättömiksi. ”Pahimmillaan tästä seuraa se, että ruohonjuuritasolla toimitaan tavalla, joka sotii Suomen pidempiaikaisia tavoitteita ja intressejä vastaan. Vanhentuneet ja sopimattomat asenteet voivat johtaa niin poliittiseen tappioon kotimaassa kuin tehtävässä epäonnistumiseen.” Päiväkirjamerkinnöissään Käihkö avaa rauhanturvaamisen arkea, joka koostui pääosin partioinnista, vartioinnista ja huoltotoimista kuumuudessa, rankkasateissa, hiekkamyrskyissä ja mudassa. Kiiltokuvia maalailevat viralliset korulauseet tuntuvat kaukaisilta, kun arjen toimintaa rasittavat esimerkiksi operaation tarkoituksen ja kehityssuunnan käsittelemättä jättänyt puutteellinen koulutus, johtamisongelmat ja avoimen rasistinen suhtautuminen paikallisiin. ”Vaikka paikalliset saivat meiltä verrattain vähän huomiota ja valtaosa kohtaamisistamme oli neutraaleja tai myönteisiä, rasismi oli arkipäiväistä ja näkyvää. Rasismi vuorostaan mahdollisti vihollisen roolin sovittamisen paikalliselle siviiliväestölle ja jopa edellytti tätä. Rasismi ilmeni rotaatiossa yleisesti puheissa mutta myös jääkärijoukkueen operatiivisessa toiminnassa”, Käihkö kertoo. Myös seksin ostamista esiintyi, ja vaikka sen ja muun seksuaalisen kanssakäymisen oletettiin olevan kiellettyä, näyttäytyivät ne Käihkön mukaan yleisesti hyväksyttyinä asioina sekä jääkäri- että komento- ja huoltojoukkueen keskuudessa. Kirjan kaunistelemattoman kuvauksen tarkoituksena on lisätä demokraattista keskustelua aseellisen voiman käytöstä sekä parantaa sotilaallisia valmiuksiamme niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Ilmari Käihkö, FT, on sotatieteiden dosentti Ruotsin Maanpuolustuskorkeakoulussa. Hänen tutkimustyönsä keskittyy sotaan, sodankäyntiin, strategiaan ja siviili-sotilassuhteisiin. Hän palveli rauhanturvaajana Yhdistyneiden kansakuntien MINURCAT-operaatiossa Tšadissa vuonna 2009. |